Niinpä niin

Näin arvelinkin käyvän.En yksinkertaisesti jaksanut/ehtinyt kesällä tänne raapustelemaan. Kiirutta piti.

Kesä meni nopeasti, kuten aika yleensä näin vanhemmiten. Tuntuu, että eilen vasta koulut loppuivat ja nyt on jo koulua käyty tovi. Monenlaista kesä piti sisällään ja niistä laittelen juttua kunhan ehdin. Tällä hetkellä pyykkivuori, pesemättömät ikkunat(lattioista tms. puhumattakaan) ja leipomuksista tyhjä pakastin... työllistävät pienten immeisten lisäksi. Tosin en valita. 2 viikkoa olen juossut erilaisilla asioilla päivittäin(parhaina 2x) isossa kaupungissa. Nyt nautin, kun saan olla koko viikon kotosalla. Jotain ehtii tekemäänkin.

Kesä oli hyvä, mutta rankka. En muista, että olisin ollut koskaan näin väsynyt, niin henkisesti kuin fyysisesti, syksyn alkaessa. Yleensähän sitä on saanut latailla akkujaan kesällä ja syksyn tullen puhkuu intoa. No toivotaan kuitenkin, että ne akut olisivat lataantuneet kaiken kiireen ja hyörinän keskellä ja voimia löytyisi syksylle. Päivä kerrallaan, eipä sitä muuta voi.

Kesän tunnelmiin palailen sitten seuraavalla kerralla. Muuten arvatkaapas mistä tuo kuva on?:):):). Jos olisin tiennyt mitä elämä tuo tullessaan, olisin jättänyt yhden postauksen tekemättä. Taitaa tulla toistoa.:) Elämä on yllätyksiä ja ihmeitä täynnä, eipä voi muuta todeta. Mutta niistä sitten myöhemmin.

Marjamäen Pajutilalla

Marjamäen Pajutila Kangasalla on paikka, jossa käyn useamman kerran vuodessa. Ja aina löytyy uusia ihania juttuja. Sinne ei lapsia oteta mukaan. Äiti lähtee nautiskelureissulle.

Ulkona on pajusta tehtyjä isoja eläimiä. Miltähän norsu näyttäisi omalla pihalla:)

Oi miten ihanat työkalut puutarhaan. Mihinkähän nämä saisi esille?

Tässä kuva yhdestä aarreaitasta. Suurin osa myytävästä tavarasta on muuta kuin pajua.

On peltiä,lasia, tauluja, liinavaatteita, koristeita... vaikka mitä ihanuuksia. On ruutua, raitaa, kukkia.

Pajujuttuja oli tällä kertaa vähemmän. Kukat vain puuttuvat tästä traktorista.

Yhdellä seinällä oli erilaisia linnunpönttöjä. Harmi vain, että kuvaan sai vain osan. Mitähän linnut tuumaavat rivitalosta? Vai lienevätkö kytkettyjä omakotitaloja?

Ulkona on kiva kävellä ja katsella kaunista ympäristöä.

Tällainen mestariteos löytyy parkkipaikalta.

Ja taaskaan ei kotiin päästy ilman ostoksia. Aivan ihana lyhty. Moneskohan:)

Ja sitten suunnittelemaan seuraavaa reissua. Siellä kun oli ihana kellotaulu ja pajukori ja....:)

Juuri SE loma

Juuri nyt on se aika, jolloin meillä on yleensä lomasuunnitelmat kiivaimmillaan. Pihatöiden takia joudumme olemaan tämän kesän kotosalla. Tosin ei meistä koskaan tiedä:)

Loma, joka on ollut juuri Se loma, oli pari vuotta sitten. Se oli loma, jota koko perhe muistaa kaiholla ja jonka haluaisimme kokea uudelleen.

Koska matkustamme yleensä isolla porukalla (tällä lomalla 5 lasta), niin majoittautuminen on hankalaa ja kallista. Vahingossa bongasin Ruotsin maatilamatkailun bed and breakfast sivut netistä. Ja se oli todellinen löytö. Aivan ihania hyvinvarusteltuja, asiallisia taloja monipuolisella aamiaisella ja edullisesti.

Tämä ensimmäinen kuva on menomatkalta Helsingborin läheltä. Siellä vietimme Juhannuksen. Vettä satoi poikkeuksellisen paljon ja se turmeli puutarhaa. Kuva ei siis kerro koko totuuta. Upeaa oli. Lajeja puutarhassa oli useita kymmeniä.

Matkamme kohde oli Tanskassa, Jyllanissa, lähellä Hvide Sandia. Olimme vuokranneet sieltä mökin. Mökit Tanskassa ovat matalia ja pienen näköisiä. Sisältä kuitenkin hyvin varustettuja.

Niin, todella hyvin varusteltuja:) Voitte kuvitella miksi tämä loma oli lasten suosikki:) Meillä sattuivat huonot ilmat ja lapset asuivat uima-altaassa. Välillä lämmiteltiin poreammeessa, joka näkyy vieressä.

Mökissä oli sauna. Pieni paneloitu huone, joka ei sijainnut pesutilojen ja altaan yhteydessä. Saunassa oli paneeliseinät kuten meillä, mutta ei viemäriä, eikä vesipistettä. Kirjaimellisesti kuiva sauna. Emme kokeilleet. Kuuma suihku ja poreallas riittivät lämmittelyyn.

Mökit sijaitsivat dyynin takana (mereltä päin.) Ja ne on rakennettu vieri viereen. Meidän mökki oli pienessä hiekkakuopassa ja ikkunoista ei näkynyt naapuriin. Ja sehän sopii suomalaisille:)

Ranta oli aivan upea. Silmänkantamattomiin kaunista hiekkarantaa. Dyynin päällä kasvoi heiniä. Ja meri oli aava. Ei saaren saarta.

Rantaviivalla oli paljon lenkkeilijöitä. Hiekka oli sen verran kovaa siellä, että pystyi hyvin juoksemaan ja kävelemään. Rannalla ulosmeno kohdissa oli numerointi, joten eksymisen vaaraa ei ollut. Rannalta kun ei näe mökkejä. On vain vettä ja hiekkaa.

Aurinkoisia päiviä oli 2 kahdesta viikosta. Rannalla tarvitsi kuitenkin tuulelta suojaa. Lapset viihtyivät. Kukaan ei narissut. Ja se on ihme meidän perheessä:)

Hauskinta taisi olla kaivautua hiekkaan. Vain varvas jäi vilkuttamaan.

Iltaisin käveltiin rannalla. Merestä löytyi kauniita pieni kiviä. Myös mereneläviä pelastettiin aaltojen heitettyä niitä kuivalle maalle.

Ja vaikka ilma oli viileä, aalloissa piti hyppiä. Kuka pysyy kuivimpana taisi olla leikin nimi:) Kosteus oli kova, vaatteet eivät kuivuneet. Ja me olimme lähteneet KESÄlomalle. Ensimmäisenä jouduimme hankkimaan lapsille tuulitakit yms.

Olikohan Harry Potterkin täällä?

Auringon laskut ja meri olivat kauniita. Joka hetki erilaisia.

Onnistunut loma on sellainen, joka kantaa arjessa. Tämä loma kantaa edelleen muistoissa. Sellaista lepoa ja rauhaa harvoin olen kokenut, kuin siellä.

Hvide Sande, joskus vielä palaamme.

Pikaisia uutisia

Arvasin, että on hassua aloittaa kirjoittamaan kesää vasten:) Meillä on vauva sairastanut ja sitten pääsin yllätysmatkalle. Ja pakko on tunnustaa, että olen vielä aika tumpelo tämän kanssa. Aika ei riitä opetteluun.

Sen kuitenkin olen huomannut, että valokuvia tulee otettua ihan erilailla. Monia asioita katselee sillä silmällä, että laitanpa blogiin. Aikaisemmin kuvasin vain lapsia. Ja etenkin näitä pienempiä. He kun tarvitsevat muistot elämänsä kiemuroista.

Mutta takaisin paremmalla ajalla.

Onnea Höpötinttini

Tänään suvivirren kaikuessa esikoinen täytti 13-vuotta. Kuinka aika kuluukin. Vasta hän oli ihanan suloinen höpöttelevä pikku prinsessa. Nyt yhtä ihana ja rakas, mutta prinsessa ei oikein enää käy:) Halauksenkin sain vain kiristämällä (tehoaa esimurkkuunkin), etten anna pakettia. Ja kuinka ihanalta se tuntuikaan. Minun iso tyttöni.

Iltapäivällä kävimme kaksistaan pizzalla. Ja se oli ihan huippujuttu, ainakin äidille. Enemmän pitäisi harrastaa tällaista. lasta katselee ihan erilailla, kun ei tarvitse keskittyä yhtä aikaa kaikkien asioihin.

Tästä se alkaa:)

Vielä vuosi sitten kuvittelin, etten koskaan kirjoita omaa blogia. Niinpä, ei koskaan pitäisi sanoa ei koskaan:).
Olen lueskellut blogeja jo kauan. Ne ovat olleet henkireikäni välillä niin tylsässä arjessa. Kotiäidin irtiotto, tuulahdus normaalia elämää. Kiitos teille kaikille päiväkahviseurasta:)

Mitä sitten tuleman pitää. Varmasti pikkuisen asiaa lapsista. Jotakin puutarhan hoidosta. Niin sen tulevan puutarhan, nykyisen saviläntin:). Voipi ajatukset hurahtaa sisustamiseenkin. Eikä pidä unohtaa pohdintaa ja päristelyä. Luultavasti kaikkea maan ja taivaan väliltä.
Tästä se sekameteli alkaa, olkaa hyvä! Toivottavasti viihdytte!